Siirry pääsisältöön

toka ja neljäs



Mä oon istunut tän kirjoituksen päällä ja keräillyt ainestoa koko viikon. Perinteisesti olen kirjoittanut koulujen alkamisesta vuosittain jo ihan senkin takia että lasten kasvaessa ajatukset, vaatimukset ja oma suhtautuminen muuttuu.

On kuumaa. Koulu alkaa ensi tiistaina näillä näkymin ennusteitten mukaan kesän kuumimmalla viikolla, eikä vanhassa koulurakennuksessa ole tietenkään mitään ilmastointeja. Yhtenäkään päivänä elohopea ei jää alle 32 celsiuksen ja poikkeuksellisesti yölämpötilatkin jäävät parinkymmenen asteen lämpimämmälle puolelle. Tiistaina odotetaan 36-38 asteen säätä. Opettajat on jo laitelleet viestiä vesipulloista, Tättiksen parakkiluokkahuoneessa kun ei edes ole juoksevaa vettä.

Tiistaina ilmoitettiin opettajat kaikille oppilaille ja kello neljän jälkeen niin some kuin puhelikin täyttyi siitä yhdestä ja samasta kysymyksestä, kenestä tuli tämän vuoden opettaja kullekin. Opettajat kun vaihtuu vuosittain ja koulukaveripakka sekoitetaan. Ajatuksena on se että jokainen saa itselleen parhaan mahdollisen opettajan, siis edellisen vuoden opettajan ja muun opetustiimin mielestä. Toisinaan valinta ei miellytä lasta sen enempää kuin vanhempiakaan ja meidän koulun sääntö on että jos kahden ensimmäisen kouluviikon jälkeenkin opettaja tuntuu ylivoimaisen väärältä voidaan luokan vaihtamisesta keskustella rehtorin kanssa, syyksi ei toki riitä se, että joku muu olis ollut kivempi. Tämä prosessi alkaa jo keväällä, kun vanhemmilla on mahdollisuus kertoa minkä tyyppisessä ympäristössä oma lapsi vanhemman mielestä on parhaimmillaan. Mä olen käyttänyt tän mahdollisuuden hyväkseni jokaisena keväänä, ja yhtälailla olen syksyllä ollut ilahtunut opettajavalinnoista. Toisaalta, erityislapset sijoitetaan ensin ja sen jälkeen vasta muut. Tässä samass sijoitteluprosessissa pyritään yhdistämään kavereita ja erottamaan niitä joilla on kohtuuttomia vaikeuksia tulla toimeen keskenään. Tänä syksynä Tättis ja neidin viimavuotinen luokkatoveri laitettiin eri luokille jo siitäkin syystä että kaksikko löysi itsensä rehtorin juttusilta vähän turhan monta kertaa viime lukuvuoden aikana.

Opettajavalinnat meni siis taas kerran nappiin. Tättis ei saanut yhtään ystävistään omalle luokalleen, mutta sen keväisen ihastuksen kylläkin. Sen pojan, jonka kanssa tanssittiin koulutansseissa ja koska tunne oli selkeästi molemminpuoleista sain tiistai-iltana tekstarin myös pojan äidiltä. Kentsulla onnivaska kavereita samalla luokalla, mutta sillä nyt muutenkin on sellainen lauma niitä jaliskavereita ettei kahden parhaan kaverin puuttuminen ollut mikään suuri onnettomuus. Ollipolli taas sai itselleen luokan jossa ei ollut yhtään jannua niitten välitunti pakasta.

Kun uusi opetussuunnitelma ”Common Core” otettiin osavaltiossa käyttöön syksyllä 2011 se sai ihan valtavasti kritiikkiä osakseen. Edelleen siihen suhtautuminen jakaa ihmiset kahtia ja moni vanhempi kokee ettei enää osaa auttaa omia lapsiaan oppimaan uuden opetussuunnitelman alla. Etenkin matematiikassa moni asia näyttää toisenlaiselta kuin silloin kun itse opettelin laskemaan, mutta toisaalta koska omat lapset ovat käyneet koulua vain nykyisen opetussuunnitelman alaisena ei se herätä sen kummempia tunteita suuntaan tai toiseen, oikeastaan on aika hauskaa näyttää miten jakolaskuja laskettiin silloin kun minä kävin koulua ja olenpa oppinut muutaman aivan loistavan visuaalisen kikan itsekin. Tiesitkö sinä että yhdeksän kertotaulu toimii näin?

Common Core luotiin koska yliopistotasolla oltiin huolissaan siitä että lukionsa päättäviltä puuttuu noin puolentoista vuoden verran taitoja. Näinpä koulunsa päättävien vaatimustasoa nostettiin puolellatoista vuodella ja opinnot jaettiin uudestaan. Tämän seurauksena nykyinen neljäsluokkalainen opiskelee käytännössä edellisen opetussuunnitelman yläastetasoisia opintoja.

Tättis aloittaa neljännen luokan ja viidennen kouluvuoden. Tättiksen neljännen luokan opettaja on opettanut 21 vuotta meidän koulupiirissä. Koulutukseltaan nainen on kasvatustieteitten maisteri, erityispätevyydeltään ympäristötieteiden ja tietojenkäsittelytieteen erityisosaaja. Ymmärrettävästi opettajalla on erityskiinnostus multimedian käyttöön oppimisessa sekä ympäristönsuojeluun. Tiukka täti, joka ilmoitti meille vanhemmille heti alkuun vanhempainillassa, että hänen tehtävänsä on valmentaa näitä lapsia jatko-opintoihin ja osa sitä valmiutta on opetella työskentelemään myös koulun ulkopuolella. Läksyjä siis ropisee rankasti ja kotitehtäviin tulee käyttää jokaisena arkipäivänä 40 minuuttia, niistä puolet englannin kieleen ja toinen puolisko matematiikkaan. Mikäli koulupäivän aikana annetut tehtävät tulee tehtyä jo nopeammin voi opiskelua jatkaa tekemällä lisätehtäviä netissä. Toisaalta, mikäli tehtäviä ei saa tehtyä annetussa ajassa, pitää vanhemman allekirjoittaa prujut ja ilmoittaa että näin pitkälle päästiin annetussa ajassa. Opettaja ilmoitti myös ykskantaan opettavansa luokan kärjelle ja järjestävänsä tukiopetusta niille, jotka eivät pysy perässä.

Kuulostaa vähän hurjalta, mutta toisaalta luokka kasvattaa sammakoita, järjestää juhlia ja opiskelee taloustieteitä ja yhteiskuntatieteitä käytännönläheisesti. Opettaja kertoi ettei usko jonoissa kulkemiseen sen enempää kuin paikallaan istumiseenkaan ja kertoi että hänen tavoitteensa on että luokassa istutaan korkeintaan vartti kerrallaan. Luokkaretkiä tehdään niin metsään, Yliopistolle kuin vedenpuhdistuslaitoksellekin. Tekevätpä ne yhdessä kokonaisen päivävaelluksenkin.

Jannut menivät mun pyynnöstä samaan tapaan kuin viimevuonna. Opettajille jotka opettavat yhdessä ja erikseen. Monet asiat tehdään yhdessä, mutta kummallakin on kuitenkin oma luokkahuoneensa. Ollipollin opettaja on Tättiksen entinen tokan luokan opettaja ja Kentsulla on sen aisapari. Jotenkin uskon että kumpikin ope sopii kaksikolle kuin nenä päähän. Valitsin Kentsun vanhempainillan ja totesin että kaikki toimii ihan samalla tapaa kuin silloin kun Tättis oli tokalla luokalla. Vuoden tavoitteena on niitten tavallisten lisäksi opetella käyttämään niin Wordiä kuin Powerpointia. Myös kymmensormijärjestelmän ja kaunokirjoituksen oppiminen aloitetaan toisella luokalla. Luokkaretkiä niilläkin melkoisesti ja vuoden aikana käydään tiedekeskuksessa, eläintarhassa, teatterissa ja baletissa. Omasta lapsuudestani muistan miten huikeaa oli käydä koulun kanssa kansallisbaletin oppilasnäytöksissä. Kummankin pojan opettaja on kokenut, opettanut pitkälle toistakymmentä vuotta meidän koulupiirissä. Ollipollin opettaja opetti ennen viitosluokkalaisia ja Kentsun pikkuisia Kindereitä. Kummanikin yhteinen pyyntö oli saada vanhemmilta kirje jossa kerrotaan omasta lapsesta, vahvuuksista, heikkouksista samoin kuin vanhemman tavoitteista ja mahdollisista huolenaiheista.


Meillä on edessä mahtava kouluvuosi! Tiistaina kiivetään aamulla taas koulubussiin. 


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän