Siirry pääsisältöön

ja kaiken takana olikin... teepuuöljy

Jokainen vähääkään sairaala- ja/tai lääkärisarjoista kiinnostunut muistaa tv-sarjan House. House ratkaisi ongelman jos toisenkin, samalla nappaillessaan narkoottisia kipulääkkeitä. Kinkkisimmät tapaukset, ne joissa ei tuntunut olevan päätä eikä häntää, ja potilas teki kuolemaa annettiin Dr Housen ratkaistaviksi.

Tänä aamuna istuin taas lääkärissä. Puolikas naamaa ja vähän toistakin puolta turvoksissa. Me käytiin Jameksen kanssa läpi kaikki niitä testituloksia. Mitään ei löytynyt, valkosoluarvot näytti hyviltä ja silti naama näyttää siltä että joku on lyönyt mua ja lujaa. James haluaa että mä menen näyttäytymään silmäspesialistille. James haluaa että syön kaikki antibioottini loppuun, ihan vaan senkin takia että ne toimii tarvittaessa myös jatkossa. Tunnelma oli leppoisa, lauma oli koulussa ja Fredden kanssa kotona, ja me juotiin Jameksen kanssa kaffetkin. Kysyn kuinka kauan tässä kestää ja se sanoo että olis yllättynyt jos naama paranis alle kahdessa viikossa. Kivaa. Kaksi viikkoa, kolme tai neljäkin on onneksi aika lyhyt aika ihmiselämässä.

Mua on alusta saakka vaivannut tässä koko jupakassa se että naama turposi sen jälkeen kun ryhdyin valelemaan sitä nenänvarren näppylää teepuuöljyllä. Niinpä siinä kahvittelun lomassa kysyin Jamekselta et onko se nyt ihan satavarmaa ettei tää voi olla allerginen reaktio. Kerron taas kerran laittaneeni nenänvarren näppyyn teepuuöljyä, paljon teepuuöljyä. Teemalla mitä enenmmän sitä tehokkaampaa... James katsoo mua ja kysyy oliko iho rikki siinä kohdassa mihin laitoin öljyä ja vastaan et oli. Sit se sanoo että allergisen reaktion pitäis periaatteessa olla kasvojen molemmin puolin. Periaatteessa. Sit se sanoo vielä kolmannen kerran ”periaatteessa... mutta ei aina” ja avaa ne labrat uudestaan. Labran vastauksista näkyy että vaikka ne leukkarit on normaalin rajoissa on kehossa silti käynnissä stressireaktio. James katsoo mua hetken ja kysyy oonko kokeillut hautoa kylmällä. Vastaan et käskettiin hautoa kuumalla ja kostealla ja niin oon tehnyt, ja James sanoo et joo, bakteeri-infektiota pitää hautoa kuumalla ja kostealla, mutta allergisen reaktion aiheuttamaa turvotusta hoidetaan kylmällä. Kokeile kylmää.

Se käskee kokeilemaan kylmää, ja laittamaan sähköpostia lopputuloksesta. Nyrkkisääntö on kuulemma et jos turvotus ei muutu miksikään ja iho punoittaa on kyseessä bakteeri-infektio, ja jos turvotus hellittää kylmällä hauteella edes hetkeksi on sangen mahdollista että se on allerginen reaktio. Kotona haudon naamaa kuuman hauteen sijasta jääpussilla ja turvotus laskee hetkeksi. Iho ei punoita ja kylmä tuntuu jotenkin hyvältä. Turvotus nousee pian takaisin, mutta laskee hetkeksi.

Laitan Jamekselle sähköpostia. Se vastaa että olen tässä kohdassa ollut fiksumpi kuin ne neljä tai viisi mua hoitanutta lääkäriä. Kukaan ei kuunnellut mua kun piipitin ensiapupolilla siitä öljystä. On siinä tässä vaiheessa jo tulehdustilakin, antibiootit on syytäkin syödä loppuun, mutta ehkä tältä kaikelta olis vältytty jos ne olis silloin ekalla kierroksella tajunnut hoitaa allergista reaktiota MRSA:n sijaan.


Koulunpihalla törmään tuttavaan odottaessani rinsessaa. Se kysyy miten voin ja kerron et tää onkin sit kai allerginen reaktio teepuuöljylle. Se sanoo ettei koskaan ole kuullut että kukaan saisi reaktion teepuuöljystä... kerta se on ensimmäinenkin. Naamiksessa lääkäriystävä kehoittaa unohtamaan öljyt ja rohtoyrtit. Illalla nakkaan teepuuöljyn roskikseen. Meidän perheessä ei enää käytetä teepuuöljyä. Onneksi se olin minä eikä joku meidän lapsista tai Fredde. Huomenna soitan ja varaan ajan siltä silmäspesialistilta. 



Kommentit

  1. Voi apua! Ma olen aina vannonut teepuuoljyn nimeen! Mutta en ilmeisestikaan ole allerginen, koska oon rikkinaisellekin iholle laittanut, eika sen kummempaa ole sattunut. Mutta hei mieluummin allerginen reaktio kuin MRSA!!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä. Ehdottomasti mieluummin allerginen reaktio kuin MRSA!

      Poista
  2. Tyttäreilleni tulee tuollaisen silmät jos hänen kasvoihinsa tai lähistölle koskettaa silkki...Ihminen voi olla allerginen mille tahansa luonnontuotteella, silkkiallergiassa esim. (kyllä, sellainen on olemassa vaikka onkin harvinainen. Meillä lottopottina kahdella lapsella kolmesta) silkkiäistoukan peräpäästään erittämälle 'liimalle'. Tsemppiä ja allergialääkettä, niin eiköhän s e ohi mene tuokin! - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Sitä voi tosiaan olla allerginen mitä kummallisemmille asioille.

      Poista
  3. onpa raju reaktio - mutta mieluummin se, kuin sairaalabakteeri, kai?
    Toivottavasti nyt hellittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti mieluummin raju reaktio teepuuöljyyn kuin mikä tahansa bakteeri-infektio.

      Poista
  4. Ohoh, mutta hyvä jos alkaa homma selviämään!

    Tällainen löytyi:
    http://duodecimlehti.fi/web/guest/arkisto?p_p_id=Article_WAR_DL6_Articleportlet&viewType=viewArticle&tunnus=duo91118&_dlehtihaku_view_article_WAR_dlehtihaku_p_auth=

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin arvelinkin. Oli niin outo pätkä, että oli pakko laittaa :) Siis tyyliä ihmettelin, vaikka asiaakin oli.

      Poista
  5. Minäkin olen allerginen teepuuöljylle. Mieluummin kuitenkin allerginen reaktio kuin vakava bakteeritulehdus!

    Tosin onhan sitä hengenvaarallisiakin allergisia reaktioita olemassa. Äitini sai kerran anafylaktisen allergisen reaktion jostain lääkkeestä ollessaan sairalaosastolla. Onneksi myös apu oli silloin lähellä. Harmi, kun sinä jouduit nyt ilmeisesti turhaan käyttämään niin paljon antibiootteja, jotka ovat hyvillekin bakteereille tuhoisia. Onneksi syy kaikkeen selvisi ja olet paranemaan päin!

    Edelliseen kirjoitukseen liittyen : Mun isolla lapsikatraalla on eri isät. (eka ja toka aviomies) Eka miehelläni oli huono vastustuskyky. Hän sai usein erilaisia infektioita ja välillä aika vakaviakin. Itselläni taas on tosi hyvä vastustuskyky ja en juuri koskaan saa mitään pöpötartuntaa. Mulla on vain joskus tosi harvoin kurkku vähän kipeä ja lievää nuhaa. Mun nykyinen mies on kans tosi vastustuskykyinen ja harvoin hänellä mitään on ja ei ainakaan mitään vakavampaa.

    Mun lapsista eka miehen lapset ovat sairastuneet paljon helpommin ja vakavammin. Heillä on paljon heikompi vastustuskyky infektioille kuin tokan miehen lapsilla.

    Syylätkin ovat periaatteessa tartuntatauti eli virusperäisiä. Itse en ole niitä koskaan saanut. Mun toisella miehellä on sen sijaan niihin vahva taipumus. Hänen lapsensa ovat selvästikin perineet sen alttiuden, koska heille niitä tulee helposti. Sen sijaan eri isän lapsilla perheessämme ei ole syyläongelmaa eli taipumusta saada syyliä.

    Ihmisten terveydentila tartuntatautienkaan osalta ei selvästikään ole vain sattumaa. Omassa perheessäni nään selvästi miten lapset ovat perineet eri isiltään erilaisen vastustuskyvyn ja taipumukset erilaiseen terveydentilaan ja erilaisen sairastumisalttiuden.

    Olen kyllä lukenutkin, että näin on. Ihmisten alttius sairastua ja vastustuskyky eivät ole vakio vaan se riippuu perimästä, elintavoista jne. Meillä perimä vaikuttaa selvästi paljon. Eka mieheni kuoli nuorena ja hänellä oli koko ikänsä myös huono vastustuskyky. Toka mieheni taas on vahva terveydeltään ja vastustuskyvyltäänkin. Ei tunnu reilulta, mutta on vain niin, että huono vastustuskyky ja taipumus sairastua usein infektioihinkin on osittain myös periytyvä ominaisuus samoin kuin esim taipumus allergioihin, autismiin tai sydänvikoihin. Sattumia on aika vähän terveydentila-asioissa, olen havainnut.

    Nykyään olen sentään löytänyt keinoja, joilla vahvistaa myös niitten sairaamman geeniperimän omaavien lasteni vastustuskykyä ja terveyttä. Mutta selvästikin lapsillani on ihan eri lähtökohdat terveydentilassaan riippuen siitä ovatko he sen terveemmän vai heikompi terveytisen puolisoni lapsia.

    M. S.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allerginen voi tosiaan olla yllättäin melkein mille tahansa, mutta mieluummin allergia kuin bakteeri-infektio. Rajut antibiootit harmittaa, mutta myöhäistä peruutella tässä vaiheessa. Onneksi niitä tulee noin keskimäärin kuitenkin syötyä aika harvoin.

      Tottahan perimällä on vaikutus moneen ja kaikkeen, myös sairastumisherkkyyteen.

      Poista
  6. Olen vuosia kärsinyt samantyyppisistä kasvojen ja erityisesti silmänympärysten allergisista reaktioista, jolloin näkymä ihan samankaltainen kuin kuvassasi. Lopulta löytyi lääke eli takrolimuusimonohydraattivoide Protopic 0,1%. Ylläpitohoitona 2-3 kertaa viikossa sively alueelle, jossa on reaktioita ilmennyt. Kirjoitan tämän vaan siksi, että arvelen lääketieteellisesti sinua kenties kiinnostavan. Hoitava lääkärini on ollut tämän voiteen kehitysprosessissa mukana ja olen hänen seurannassaan.
    Hienoa on, ettei alustava epäily MRSA-bakteerista ollut oikea!

    VastaaPoista
  7. Googlailin tässä uteliaana tietoa teepuuöljystä, josta en aiemmin juuri mitään tiennytkään ja ajauduin siinä samalla blogiisi. Kiitos kun jaiot tekstisi tapahtuneesta, mielenkiintoista vaikka varmasti kaikin puolin vaivalloinen episodi. Hyvä että keksit syyn parissa päivässä!

    Jos tyypillinen allerginen reaktio on molemminpuolinen, niin olikohan se sitten avonaisen näppylän takia "imeytynyt" paikallisesti vain toiselle puolelle..? Luin jossain toisaalla että teepuuöljy on vain ulkoiseen käyttöön, joten olisikohan reaktiota tullut jos iho olisi ollut ehjä?

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi