Siirry pääsisältöön

Hyvää äitienpäivää!


"On toukokuun toinen sunnuntai
ja liput ne saloissa liehuu,
äitejä tänään juhlitaan
ja juhlakahvit jo kiehuu.
Puheita kauniita kuunnellaan,
tulee kehuja tullen mennen,
niitä äidit yhä vain kuulla saa
kuten kuulla sai äidit ennen.

Äiti tuo hellä ja lämpöinen
uhrautuvainen ja jalo,
ahkera, pullantuoksuinen
kiiltää puhtauttaan koko talo.
Ei lie äidin sydäntä hellempää
kunnon äiti ei helposti suutu,
äiti aina jaksaa vain ymmärtää
ei viisautta äideiltä puutu.

Minä istun, mietin ja käsitän
en mittoja noita täytä,
ja jos oikein asian ymmärrän
en kai äidiltä edes näytä.
Vajoan penkissä alaspäin
hymyn yritän esiin kaivaa,
en tunnista kehuista itseäin
yhä enemmän tilanne vaivaa.

Kai äitinä inhimillinen
on otteeni elämään tähän
minä aina jaksa rakastaa en
vaan vihaankin joskus vähän
Minä suutun joskus niin tosissaan,
että ihan ravistaa tekisi mieli
ja suuria tulia aikaan saa
tää liukas ja terävä kieli

Huono omatunto ja syyllisyys
meitä äitejä usein vaivaa
kehut silloin tuntuvat pahalle
ne arpia auki vain kaivaa

Jospa kehujen ylitsevuotavien
sijaan sanoa vaikka voisi
jotain armollista ja pehmeää
se kuin musiikki korvissa soisi
Jos kuulisi hetkenä sellaisena
kun mieli ei taivaisiin yllä
että selviät ihan kivasti
ja äitinä riität kyllä"

- Poimittu naamakirjasta, kirjoittaja tuntematon -


Kommentit

  1. Kultaseni. Sinä riität. Reilusti!

    Ihku kakku ja kauniit kukat ja juomat

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pus :) ...se pirtelö muuten... tuoreita mansikoita, banaani, maitoa ja vähän jätskiä :)

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

lauran viinikiireet

Kirjoitan tällä kertaa aiheesta josta en itse juuri tule puhuneeksi, en puhu siitä koska kaikkien näiden vuosien jälkeenkin muisto on yhä arka, se on arka kuin huonosti parantunut haava ja sen haavan suola on häpeä. Se on se häpeä, jota kannoin mukanani lapsuuteni, nuoruuteni ja nuoren aikuisuuteni. Häpeä jonka kanssa elin ennen kuin opin erottamaan itseni yksilönä perheestäni, sairauden ihmisestä ja kuoliaaksi vaietun hiljaisuuden kulissien takana totuudesta. Minun lapsuuteni oli totta vaikkei kukaan tiennyt mitä suljettujen ovien takana tapahtui. Miksi tänään? Miksi kaikkien näiden vuosien jälkeen? Miksi ei anna menneiden vaan olla menneitä? Siksi että tänä aamuna höräisin aamukahvini väärään kurkkuun ja sen sumpin mukana ilmeisesti pussillisen herneitä nenään lukiessani Helsingin Sanomien kolumnia jossa Laura Friman kertoo meille että hänellä on alkoholiongelma – Laura on siis alkoholisti.  Aina meille tulee tää viinikiire, sanoo lapseni – Minulla on alkoholiongelma, ja aion tehdä a

satunnaisia asioita

Etsiessäni tilastotietoja ihan toiseen asiaan, tuli mieleen että voisin kirjoittaa satunnaisia, enemmän tai vähemmän kiinnostavia asioita täältä Yhdysvaltain länsirannikon pohjolasta, Washingtonin osavaltiosta joka, ehkä Pearl Jamia, Nirvanaa ja Starbucksia lukuunottamatta, on kohtalaisen tuntematon maailmalla.  Aloitetaan maantiedosta ja historiasta. Washingtonin osavaltio sijaitsee Yhdysvaltain länsirannikolla ja ei ole sama asia kuin Washington, DC. Washingtonin osavaltio liittyi unioniin marraskuun 11, 1889 ja on Yhdysvaltain #42 osavaltio. Washington on myös ainoa osavaltio, joka on nimetty presidentin mukaan. Washingtonissa on viisi aktiivista tulivuorta. Niistä korkein on Mount Rainier (kuvassa) jonka huippu kurottaa 4392 metrin korkeuteen. Viimeisin tulivuorenpurkaus tapahtui 2004–2008 Mount Saint Helensin purkautuessa. Noiden vuosien aikana tulivuoresta purkautui arviolta 100 miljoonaa kuutiota laavaa. Vuorta pidetään Yhdysvaltain toiseksi vaarallisimpana tulivuorena.  Kaskadi

2.000

On ehkä osuvaa, tai sitten ei, että kahdestuhannes kirjoitus keskittyy suomen kieleen ja vähän suomalaisuuteenkin. Siihen kauniiseen ja rakkaaseen, kieleen jota minun omat lapseni eivät puhu. Kieleen, joka minun lasteni mielestä on lähinnä aika sekava, sillä miten kukaan voi tietää onko kuusi tulessa vai kakussa kuusi siivua. Näiden vuosien aikana olen todennut että on aiheita jotka kiinnostavat lukijaa vuosi toisensa jälkeen. Sellaisia ovat koulujärjestelmä, ihan tavallinen arki ja sitten juuri tämä, kysymys lasten kielitaidosta ja meidän kotikielestä.  Ylläoleva keskustelu käytiin meidän ystävien teinin kanssa. Nämä lapset ovat syntyneet Suomessa, molemmat vanhemmat ovat suomalaisia ja lapset ovat käyneet suomikoulua vuosia. Silti englanti on heilläkin se vahvempi kieli.  Tämä ja monia samankaltaisia keskusteluita käydään niissä perheissä, joissa lapset kasvavat kaksi, tai useampikielisessä kodissa, maassa, jossa valtakieli ei ole suomi. Mitä vanhemmaksi lapset kasvavat sitä enemmän